Blogi
3.3.2025
Hei sehän on jo uusi vuosi maaliskuussa. Ajattelin, että voisin kirjoittaa blogiin.
Miten mahtavaa onkaan se, että on oma pieni nurkka internetissä, jonne voi kirjoittaa. Pois Metasta ja muusta, ihan itsenäinen. Vaikkakin ei itse-houstattu, se se olisikin vasta jotankin
Mitä kaikkea omaan blogiin voisikaan laittaa! Esimerkiksi
- Hauskoja musademoja
- Kivoja valokuvia
- Mustekynä vertailuja
- Kirja-arvosteluita
- Arjen kokemuksia
Ja monia muita asioita!
Ehkäpä edellämainituissa merkeissä tavataan joskus!
Ainiin, olen ehdolla alue- ja kunnallisvaaleissa, niistä lisää osoitteessa www.hannikainen.net/vaalit
Palaamisiin.
28.5.2024
Puhe Generaattorin hautajaisgaalaan, 25.5.2024, Juho Hannikainen
Arvoisat vieraat, ystävät, kollegat, toverit ja kaikki muut, ihana nähdä teidät täällä tänään. Niin kuin kaikki hyvät puheet alkaa tämäkin puhe flashbackilla uneen. Pari viikkoa sitten heräsin yöllä siihen että taaperoikäinen lapseni potkaisi minua päähän. Olin keskellä unta, todentuntuista unta, jonka tapahtumapaikkana oli juuri tämä sali. Palaan tähän uneen puheeni lopussa.
Mitä voi sanoa, nyt. Mielessäni pyörii useita vuosia sitten Einolta saamani ohje puheenkirjoittamiseen: “tee siitä henkilökohtainen”. Tätä neuvoa noudatin reilut kymmenen vuotta sitten kun minulla oli tapana pitää esitysten hautajaisbileissä puhe. Nyttemmin hautajaisia pidetään esityksille harvemmin, ja puheiden pitämisen tenho on myös kaikonnut jonnekin taka-alalle. Mutta silloin kun puheita pidin, tuntui henkilökohtainen kulma aina luontevalta. Kiitos Eino neuvosta.
Olen ollut generaattorilainen vuodesta 2003. Puoli vahingossa “ajauduin” mukaan Kajaanin harrastajateatterin toimintaan Mahnovitsina esitykseen, ja sillä tiellä ollaan. Jos tätä harmittomalta tuntunut muilutusta ei olisi tapahtunut, olisi elämäni uskoakseni käynyt suuresti erilaista polkua. Luulen, tai itseasiassa tiedän että en ole kohtaloni kanssa ainut. Tämä talo on muovannut, muokannut ja tuupannut lukemattomien yksilöiden elämää, joidenkin enemmän, joidenkin vähemmän. Itse olen tavannut elämänkumppanini täällä, siinäkään kastissa en ole ainutlaatuinen, genepareja on useita ja lapsiakin jo aikamoinen liuta.
Kajaanin harrastajateatterin myötä pääsin mukaan myös Roudan toimintaan pikku hiljaa, ja lopulta päädyin jopa hallitustyöskentelyyn saakka. G-voimalla olen ollut työsuhteessa niin monta kertaa että en ole enää pysynyt laskuissa. Vaaran toiminnassa olen ollut sen alusta asti. Kultturan toiminnan syntymistä seurasin vierestä. Ohitse on vilissyt niin monia hankkeita että niistä muistaa enää oikeastaan nimet, sisällöt sekoittuvat mielessäni yhtenäiseksi massaksi. Tarkoitukseni on sanoa, että olen nähnyt Generaattorin elämää monesta kulmasta, monesta yhteisöstä, monesta korkeudesta ja tilanteesta.
Mitä voi siis sanoa nyt. Kaikenlainen ylistyssanojen kirjaaminen ei jotenkin tunnu luontevalle. Älkää ymmärtäkö väärin, niille on todellakin sijansa.
Generaattori on ollut osa elämääni nyt 22 vuotta. Laskeskelin, että minulla on ollut tänne (ainakin) takaoven avain ehkäpä 15 vuotta, ei yhtäjaksoisesti tosin. Tämä on ollut se paikka johon on voinut tulla. Omituinen välitila, työn, ystävyyden, harrastuksen, intohimon, keveyden ja välillä myös raskauden taitekohdissa. Siksi tästä kirjoittaminen on niin haastavaa, koska se lävistää elämäni. Olen nyt 38, yli puolet elämästäni olen ollut generaattorilainen. Jos se koko aika olisi ollut yhtä juhlaa, ei se olisi ollut edes totta. Tämän seinien sisään mahtuu ilon ja hauskuuden lisäksi myös paljon surua, ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, avuttomuutta, pelkoa. Häpeää. Mutta kuten sanotaan, that’s life. Ja näin (omasta mielestäni) jo varttuneena ja viisaana (ja isänä) ymmärrän, että elämään kuuluu kaikki nämä puolet. Joten on luontevaa, että niitä on koettu myös tällaisessa paikassa, joka on niin merkityksellinen omassa elämässä.
Jos minulta olisi kymmenen vuotta sitten kysytty että olisinko SUOSTUNUT muuttamaan Generaattorilta pois, olisin varmaankin sanonut että hell no I won’t go. Nyttemmin ajatukseni asiasta on muuttunut. Onko se (edelleen omasta mielestäni) iän tuomaa viisautta, että ymmärtää että eivät seinät näitä tärkeitä asioita tähän maailmaan synnyttäneet. Vaan ihmiset.
Generaattorin voima on aina ollut ihmisissä. Nyt kun yksi kappale kajaanilaista, kainuulaista, suomalaista kulttuurihistoriaa sulkeutuu, täytyy muistaa että se mitä täällä on tapahtunut ja tehty, ei katoa minnekään. Aivan kuten kun ihminen kuolee, tulee hänen tarinastaan valmis. Nyt Generaattorin tarina, on valmis. Toivon, että tarina kirjoitettaisiin hyviä ja tieteellisiä tutkimusperiaatteita käyttäen auki. Minua saa projektiin haastatella.
Niin se uni. Siinä unessa olin Generaattorin salissa, ja soitin sitä rämää vanhaa pianoa jonka ehkä joku yleisöstä vielä muistaa. Salissa oli myös joitain muita geneläisiä, ja Paul McCartney. Soittelin pianolla Obladi Obladan introa, ja kysyin Paulilta että “Hei miten se John tän oikein soittikaan”. Miksi en ollut manifestoinut uneeni John Lennonia jotta olisin voinut kysyä asiaa häneltä suoraan, en tiedä. Paul näytti pianokuvion minulle, ja sitten kerroin joitain aika buumerihtavia vitsejä jotka tuntuivat uppoavan. Tätä unta tuona parin viikon takaisena yönä muistellessani keksin niin mahtavan kornin päätöksen Generaattorin hautajaispuheelle, että minun oli pakko tehdä tämä puhe. Tässä se tulee.
En tiedä onko Generaattori ollut sellainen paikka jossa unelmista on tullut totta, mutta tästä eteenpäin se on paikka jonka todet voimme kokea enää unissamme.
Kiitos rakas kotinäyttämö, kiitos kaikki ihmiset joiden kanssa olen vuosien varrella saanut olla tekemisissä, ja saanut tehdä TAIDETTA teidän kanssa. Kiitos kaikki yhteisöt rupineen ja ruusuineen, kiitos vuokranantajat, kiitos lukemattomat yhteistyökumppanit, isot ja pienet lapset, kiitos, kiitos, kiitos. Kohti tulevaisuutta, seminaaria, uusia sukupolvia, uusia tarinoita, vaikeuksia ja voittoja. Kiitos kiitos kiitos.
11.3.2024
Poistin Bändit ja Opetus -osiot näiltä nettisivuilta. Bändit-osiossa oli vanhaa epärelevanttia, huonosti ilmaistua tietoa bändien luonteesta ja lukumäärästä, josta osittain seurasi melkein kolmen kuukauden te-keskuksen lähettämä selvitys- ja lisäselvitysrumba. Ja soitonopetusta en tällä hetkellä tarjoa, mutta KAO konservatoriossa toimin edelleen opettajana, hakekaa sinne opiskelemaan ja tulkaa sitten minun tunneille! :D
Hesarissa uutisoitiin taannoin kirjailijasta, jonka työmarkkinatuki evättiin sometilien julkaisujen perusteella. Minunkin selvityksissä käytti asiantuntija tätä nettisivua ja somesisältöä perusteluina päätöksissään. Itse käytän nykyään Facebookia ja Instagramia todella satunnaisesti (olen enemmän mieltynyt Mastodon-microblog alustaan), mutta internetistähän eivät asiat häviä, enkä voi itse kontrolloida mitä sinne muut ihmiset laittavat.
Selvitykset on nyt tältä erää saatu loppuun (ehkä), ja arki voi jatkua. Sitä kuitenkin edelsi lähes 20 A4 verran kirjallista materiaalia ja yli 20 liitettä, unettomia öitä ja ahdistusta, epävarmuutta tulevasta. Nykyisenkaltainen työmarkkinajärjestelmä on kovin kankea kulttuurin silpputyöläiselle.
Suunnittelen tekeväni tälle sivustolle oman osionsa, jossa käsittelen sitä mitä tästä kafkamaisesta selvityshommassa opin ja mitä siitä jäi käteen. Muistakaa, pitäkää työsopimuksenne tallessa, koska te-keskuksen selvityksille ei ole takarajaa, ja työvoimapoliittisiin lausuntoihin voidaan tehdä muutoksia vaikka 10 vuoden jälkeenkin. Minun tapauksessani selvitettiin asioita vuodesta 2013 lähtien, mutta valtakunnallisen työttömyysturvaneuvonnan mukaan ei ole olemassa mitään aikarajaa sille kuinka kaukaisista asioista te-keskus voi selvityksiä pyytää. Tämä on toki myös työnhakijan turva; vanhoihinkin päätöksiin voi hakea oikaisua toimittamalla uusia tietoontulleita asioita.
On mukavaa kun kevät tulee. Palaamisiin!
1.3.2024
Lisäsin yhteys-sivulle linkin Signal-nimimerkkiin, nyt minuun saa yhteyden myös sitä kautta.
20.4.2023
Uusi/vanha biisi lisätty Youtube-kanavalle:
27.10.2022
Lisäsin Youtubeen muutaman biisin muutaman vuoden takaa.
Lisää tulee kun saan arkistoja kaiveltua :)